torstai, 11. helmikuu 2010
On tapahtunut niin paljon, etten varmasti muista kirjoittaa kaikesta.
Lauantaina minulla oli konsertti. Se oli täysi fiasko. Minun piti soittaa kuudentena, mutta jännitti niin paljon, että aloin itkeä jo ensimmäisen esityksen aikana. Muut olivat niin hyviä ja tunsin olevani aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Kun tuli minun vuoroni, menin soittamaan itkien. Tärisin eivätkä sormet millään meinanneet osua oikeille koskettimille. Ohjelmistoon minulle oli merkitty kolme kappalette, mutta soitinkin vain kaksi. Lähdin heti kun mahdollista kotiin. Tilanne oli aika outo, sillä en yleensä pelkää esiintymistä, mutta pianon kanssa minulle on kyllä joskus aikaisemminkin käynyt näin. En osaa esiintyä soittimen kanssa. Näytelmissä ja esitelmissä minua ei jännitä kuin todella harvoin.
Sunnuntaina siivosin vaatekaappini. Siivosin myös siivoushullun pikkusiskoni vaatekaapin, koska se on ainut asia jota hän ei osaa pitää siistinä. Vaikka huone on muuten aina tiptop ovat kaikki vaatteet mytätty ryttyisinä kaapin perälle.
Maanantaina kurkkuuni koski. Pidin historian esitelmän kahden lukkani pojan kanssa. Olen kieltämättä ylpeä saavuksestani. Minun ryhmäni piti olla se ongelma ryhmä joka ei saa mitään aikaan ja joudun tekemään kaiken yksin. Lopulta meidän ryhmämme oli ensimmäisenä valmis. Esitelmämme oli kaikkia muita kaksikertaa pidempi ja kaikki olivat osallistuneet sen tekoon tasapuolisesti. Olin todella ylpeä.
Olisin aloittanut ystävänpäivälahjojen tekemisen, mutta tajusinkin että yhtä tärkeää ainesosaa ei saa kotikaupungistamme. Näin ollen minulla ei ole kenellekään mitään, enkä jaksa tehdä kortteja. Tänä vuonna taidan lähettää tärkeille ihmisille vain tekstarit.
Eilen alkoi uusi jakso, ja tällä viikolla ei ole laisinkaan kemiaa! Terveystietoa on kaksi kertaa viikossa, mutta uskontoa ei vieläkään.
Tänään minulla oli niin kipeä olo, etten mennyt kouluun. Minulla olisi pitänyt olla tänään biologiaa, enkkua, venäjää, äikkää ja historiaa. Oikein kiva päivä olisi siis ollut. lisäksi illalla on disko, jota minun olisi OPKH:n edustajana pitänyt olla järjestämässä. Minun olisi pitänyt olla kaverini kanssa tunti kioskissa, mutta nyt hän joutuu pyytämään jotakuta muuta tuuraamaan minua.
Huomenna on pikkusiskoni synttärit, mutta minulle ei ole lahjaa...Toivotaan että paranen viikonlopuksi